Pieniä vastoinkäymisiä

Raksalla hommat etenee hitaasti mutta varmasti. Torstaina kävi huonosti, kun Mies tipahti katolta. Tässä siis muistutus teille kaikille rakentajille, että varovaisuutta ei saa unohtaa vaikka alkaakin tuntua turvalliselta! Mies nousi tikapuilta sellaiselle laudalle, joka ei ollutkaan kiinni ja putosi, sai kiinni laudasta joka ei kestänyt, tikkaat olivat tällä aikaa ehtineet maahan ja siihen päälle mätkähti Mies. Luojan kiitos mitään pahempaa ei sattunut, alla oli myös styroxia johon pää osui eli päähän ei tullut pahaa osumaa. Nyt on kuitenkin kyljestä lihas mennyt niin pahasti, että mitään ei voi nostaa ja kyykistyminen on hankalaa. Mä olin tän tapahtuessa laittamassa ruokaa, ONNEKSI, koska oli kuulemma hurjan näkönen tilanne ja vielä kun Mies jäi makaamaan maahan ennen kun pystyi liikkumaan ja sai ilman kulkemaan. Olisin aivan shokissa jos olisin ollut paikalla.
Mentiin näyttämään kylkeä Jorviin illalla ja odoteltiin 6 tuntia, eri huoneissa, ilman mitään tietoa mistään. Kyllä sitä toivoisi, että joku hoitaja ehtisi käydä potilaalle sanomassa edes, että tässä menee nyt pari tuntia ainakin, lepäile ihan rauhassa. Tylsää odotella kun koko ajan toivoo pääsevänsä pois. Mä taisin itse saada jonkun pöpön sairaalasta koska olen ollut nyt pari päivää flunssassa enkä ole päässyt raksalle enkä töihin. Tosi tylsää.

Mutta ehkä tämä on tällainen hengähdystauko tässä välissä kun ei mitään voi kunnolla tehdä. Tai no Mies on ollut ihan yhtä paljon raksalla mutta toimii työnjohtajana eli suunnittelee ja tutkii piirustuksia ja antaa muille ohjeita. Mä lepään kotona.

Mitä tästä opimme? Pitää muistaa koko ajan olla varovainen! Ja olla iloinen jos mitään ei ole sattunut. :)

Jos tulee pipi...

...niin pitää ottaa rennosti ja levätä.