Samaa asiaa mietin eilen seistessäni liejussa vesisateessa, pitäessäni lautaa paikallaan kun appiukko naulasi linjapukkeja. Miksi ihmeessä haluan olla mukana rakentamassa omaa taloa? Huomatkaa sanamuoto: en koe rakentavani itse vaan olen vain mukana. Mies tekee suurimman osan työstä.
Tulin seuraavaan johtopäätökseen:
- Me rakennetaan, koska Mies osaa rakentaa, ja haluaa tehdä tulevalle perheelleen talon itse. Mies olisi joka tapauksessa rakentanut joskus, vaikka sitten yksin, jos me emme olisi tavanneet.
- Rakentamalla itse saa omakotitalon halvemmalla, kuin ostamalla sellaisen
- Rakentamalla itse saa sellaisen talon, kuin itse haluaa. Jos ostaa talon, joutuu luultavasti remontoimaan joko paljon tai vähän ja sen kanssa, mitä ei jaksa tehdä tai osaa tehdä toisin, täytyy vain oppia elämään
- Ihmisellä pitää olla harrastuksia
- Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä syynä pidän sitä, että me voimme rakentaa. Meillä on siihen mahdollisuus, koska Miehen suvulla on maata, ja koska Mies on alalla eli osaa tehdä talon. Minun perheeni on asunut aina kerrostalossa ja rivitalossa, koska ei ole ollut käytännössä mahdollista rakentaa: ei tonttia, ei rahaa, ei osaamista, ei tarvetta käsillä tekemiseen, eikä oikeastaan edes intoa asua omakotitalossa. Minä olen eri maata. Haluan haravoida pihaa syksyllä, haluan syödä omenoita omasta puusta, haluan kiroilla lunta luodessani talvella, haluan päästää kissan pyydystämään ötököitä omalle pihalle. Haluan antaa mahdollisten lasten kasvaa ja leikkiä omalla pihalla.
Ja koska tuo yksi kirja sai minut ajattelemaan näin paljon, suosittelen kirjaa kaikille, varsinkin naisille. :) Jos rakentamisesta vasta haaveilee, kirja saattaa tuhota osan innosta, koska siinä annetaan kuva, että asiat ovat kauhean vaikeita ja hitaita. Mutta jos projeti on jo vauhdissa, niin kannattaa lukaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti